Beaglen historiaa

Vaikka beagle onkin brittiläinen rotu, on pieniä ajavia koiria ollut jo kauan sitten Etelä-Euroopassa, missä niitä käytettiin pienriistan metsästämiseen. Todisteena tästä pidetään kreikkalaisen kirjailija Ksenofonin (s. noin 433 eKr.) kertomusta pienten ajokoirien suorittamasta jäniksen ja kanin metsästyksestä. Tuolta ajalta on myös säästynyt saviastioita, joissa kuvataan pieniä, paksukuonoisia ja pitkäkorvaisia ajokoiria. Britannian maaperälle tämän rodun kantamuodon arvellaan rantautuneen roomalaisten mukana.

Varsinainen nimi tälle pienelle ajavalle koiralle on annettu Britanniassa 1400-luvulla: ensimmäistä kertaa sana 'beagle' on kirjallisesti mainittu teoksessa "The Squire of Low Degree", noin vuonna 1475. Beagle-sanan alkuperästä on esitetty monia mielipiteitä: jotkut uskovat sen tulevan muinaisenglannin sanasta "Begle", toisten mielestä muinaisranskan "Beigh" tai keltin kielen "Beag" ovat antaneet rodulle nimen. Kaikki nämä sanat tarkoittavat pientä. Näiden lisäksi on esitetty teoria ranskan Beguele-sanan englantilaistamisesta. "Beguele" tarkoittaa auki ammottavaa kurkkua ja viittaa näin ollen beaglen ainutlaatuiseen ääneen.

Beagleä on Britanniassa käytetty ajuekoirana ja ajuetta on perinteisesti seurattu jalkaisin. Ajueita on käytetty ketun ja jäniksen metsästykseen ja niissä saattoi olla kymmeniä beaglejä. Vuosisatojen aikana ajueet kehittyivät ulkomuodoltaan varsin erityyppisiksi riippuen siitä, missä osissa saarivaltakuntaa ajuetta käytettiin: maasto määräsi pitkälle koirien koon ja tyypin. 1800-luvulla beaglejen ulkomuodon heterogeenisyys alkoi huolestuttaa muutamia rotuaktiiveja ja vuonna 1890 perustettiin The Beagle Club ja yksi sen tehtävistä oli nimenomaan beaglen ulkomuodon vakiinnuttaminen. Se oli ja on edelleen Britannian kennelliittoon, The Kennel Club'iin, kuuluva järjestö. Vuonna 1891 perustettiin The Association of Masters of Harriers and Beagles, joka toimii ajuebeaglejen keskusjärjestönä.

1900-luvulla metsästysharrastus alkoi menettää suosiotaan ja monet ajueet hajosivat tai niitä yhdistettiin. Maailmansodat luonnollisesti vaikeuttivat myös beagleharrastusta. 1950-luvulla beagleharrastus alkoi kuitenkin saada uutta suosiota Britanniassa: vuonna 1955 The Kennel Club rekisteröi 200 beagleä ja vuonna 1960 luku oli noussut jo 1519 rekisteröityyn beagleen. Vuonna 1969 beaglen suosio saavutti huippunsa: tuolloin rekisteröitiin 3979 beaglea. Luvut eivät kata ajuebeaglejä, koska niiden rekisteröinti kuuluu niiden omalle keskusjärjestölle.

Beagle tänä päivänä

Beagle on tänä päivänä kaikkialla maailmassa tunnettu rotu. Osaltaan tunnettuus lienee myös sarjakuvasankari Ressun ansiota. Paitsi että beagle on suosittu seura-, harrastus-, näyttely- tai metsästyskoira, se toimii muutamissa maissa myös lentokenttien virkakoirana paljastaen kiellettyjen aineiden, lähinnä elintarvikkeiden, maahantuontia matkatavaroissa. Beaglen sosiaalinen ja ystävällinen luonne, terveys ja kompakti koko ovat valitettavasti tehneet siitä myös koeläinkoiran. Tämän surullisen kohtalon ovat kokeneet tuhannet beaglet.

Rotu on jakaantunut kahteen linjaan: näyttely- ja käyttölinjoihin. Britanniassa rekisteröidään nykyään vuosittain noin 900-1000 beaglea. Yhdysvalloissa rekisteröidään eniten beaglejä koko maailmassa: rekisteröintiluvut ovat viime vuosina olleet noin 50 000. Suomessa beaglejä rekisteröidään nykyään noin 500 vuosittain.

Millainen koira beagle on?

Beagle on luonteeltaan reipas, ystävällinen, aktiivinen, hyväntahtoinen, lempeä, utelias ja älykäs. Ajuetaustastaan johtuen se on erittäin sosiaalinen ja tulee näin ollen mainiosti toimeen niin ihmisten kuin muiden koirienkin kanssa. Joistakin beagleistä löytyy myös aimo annos itsepäisyyttä. Kotioloissa beagle on rauhallinen, jopa huomaamaton. Se tykkää istuskella sohvalla omistajansa vierellä/sylissä ja seurustella, mutta se ei seuraa omistajaansa varjon lailla, paitsi tietysti keittiöön. Beagle onkin tunnettu ahneudestaan, suurin osa beagleistä söisi lähes mitä hyvänsä ja kuinka paljon hyvänsä. Omistajan tuleekin huolehtia tarkkaan beaglensä linjoista.

Beagle ei saa olla vihainen eikä arka. Se ei ole vahtikoira, pikemminkin päinvastoin: beagle toivottaa kaikki vieraat tervetulleiksi kotiin, myös ne kutsumattomat! Beagle ei yleensä ole haukkuherkkä, joten se on myös mainio kerrostalon asukas. Valitettavasti (metsästys)beaglejä näkee pidettävän myös ympärivuotisina tarhakoirina, sitä ne eivät todellakaan ole: jo turkkinsa puolesta beagle on sisällä pidettävä rotu, tämän lisäksi ihmisten seurassa olo on niille äärimmäisen tärkeää.

Beaglen karva on lyhyttä, tiheää ja säänkestävää, joten sen turkinhoito on erittäin helppoa. Se on edelleen ns. perusterve rotu: tämä on asia, joka alkaa olla valitettavan harvinaista koiraroduissa nykyään. Beagle elää keskimäärin noin 12-14-vuotiaaksi.

Voinko hankkia beaglen, jos en metsästä?

Näyttelylinjaisen beaglen voit hankkia aivan hyvin ilman metsästysharrastusta (käyttölinjaisesta beaglestä seurakoirana meillä ei ole kokemusta, joten siihen emme ota kantaa). Se on mitä mainioin aktiivisen ja ulkoilevan (lapsi)perheen seura- ja harrastuskoira. Näyttelylinjainen beagle on toimelias ja aktiivinen koira ja tarvitsee suhteellisen paljon liikuntaa ja muutakin toimintaa, joten se sopii ihmisille jotka ulkoilevat mielellään ja nauttivat yhteisestä puuhastelusta koiran kanssa. Se ei siis missään nimessä ole laiska koira eikä laiskan ihmisen koira! Jos omistaja ei tarjoa beaglelleen tekemistä, se keksii sitä taatusti itse (pentuikäisen beaglen omistajan on syytä varautua tihu- ja tuhotöihin joka tapauksessa). Riittävä liikunta päivittäin ja beaglelle mieluisat puuhat ja harrastukset tekevät tästä lempeästä luppakorvasta onnellisen ja iloisen perheenjäsenen.

Voinko pitää beagleä irti lenkkeillessä?

Näyttelylinjaisenkin beaglen irtipito lenkkeillessä voi olla vaikeaa: maailma on täynnä mitä ihmeellisimpiä hajuja, joita beagle saattaa lähteä seuraamaan jos siihen mahdollisuuden saa. Jos irtipito lenkkeillessä on korkealla kriteereissäsi kun mietit sopivaa rotua, älä hanki beagleä. Nenän käyttö ja vietti lähteä hajujen perään ovat beaglen rotuominaisuuksia, jotka eivät näyttelylinjaiseltakaan beagleltä ole mihinkään hävinneet. Ne tulee sellaisina myös hyväksyä, jos aikoo hankkia beaglen.

Haluatko vielä "virallista" tietoa rodusta?

Käy vierailemassa beaglen emämaan rotujärjestön, The Beagle Clubin, sivuilla.